Eilen kirjoittelin raporttia tämän vuoden Tuskan ensimmäisestä päivästä ja nyt olisi tarkoitus jatkaa aiheesta :)! Tosiaan, ensimmäinen päivä oli täynnä mielenkiintoisia bändejä, jonka jälkeen jaksoimme vielä suunnata jatkoille Virgin oiliin. Siellä lauteille nousi yksi ehdoton suosikkini Vorna, jonka bongasin parisen vuotta sitten esiintymässä Jyväskylässä pienessä keikkatapahtumassa. Ihastuin musiikkiin ensinuoteilta ja olenkin käynyt katsomassa mahdollisimman monta keikkaa, jos on lähistölle sattunut :)! Vornassa erityisesti sykähdyttää jonkin sortin kokemani syvällisyys, hienot lyriikat, maalailevat äänimaailmat sekä nöyrä ja luonnollinen esiintyminen ja asenne. Vivahteita löytyy mielestäni Moonsorrowista ja Mustan Kuun Lapsista, tunnelma kuitenkin hyvin omintakeinen.Tämä bändi lukeutuu ehdottomasti suosikeissani top vitoseen ;)!!
Toinen odottamani keikka oli Barren Earthilta. Tämä bändi on koostettu aikanaan jo valmiiksi tunnetuista muusikoista, joista erityisesti aikanaan pääni nosti suosikkivokalistini Mikko Kotamäki (Swallow the Sun). Jossain vaiheessa kuitenkin lauluihin tuli uusi tyyppi, ja pelkäsin ettei hän mitenkään voisi korvata Mikkoa, mutta olin onneksi väärässä :D Färsaarelainen Jón Aldará on mieletön vokalisti, jonka taitoja on saanut hämmästellä useampaan otteeseen. Hän tuli minulle tutuksi myös death/doom- bändi Hamferðista, jonka keikkaa pääsin todistelemaan Tuskassa joitakin vuosia sitten. Näin taputeltiin ensimmäinen päivä, ja vähillä yöunilla ja jalkapohjat tulessa uuteen nousuun :D!Seuraava päivä meni huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Tältä päivältä mieleeni jäi esimerkiksi Paara, josta en pahemmin ollut aikaisemmin kuullut. Keikka oli mielenkiintoinen sekoitus black metallia, johon oli ripoteltu kansanperinteisiä vaikutteita. Aion ottaa tämän bändin ehdottomasti seurattavaksi. Keikasta jäi fiilis, että bändi vielä hieman hakee uomaansa, mutta potentiaalia ja omaperäisyyttä ainakin löytyi :)!
Mystisistä tunnelmista päästiinkin supersuosittuun Mokomaan, joka on aina takuuvarma keikka hyvistä energioistaan, kovasta meiningistään, sekä lyriikoista, jotka puhuttelee varmasti monia. Muistan aikanaan kun kuulin Mokomaa ensikertaa, en oikein tahtonut aluksi ymmärtää juttua. Satuin kuitenkin näkemään heidät livenä jossain tapahtumassa, ja olin myyty :)! Oli kiva nähdä Mokoman keikka pitkästä aikaa, varsinkin kun juuri olen lukenut vokalisti Marko Annalan Värityskirja-teoksen. (Voisinkin bloggailla kirjasta ihan erikseen :)!) Mokoman keikasta jää aina hyvä fiilis ❤
Lyhyesti kävin katsomassa yhtä suosikkiani, Throes of Dawnia, joka on aina yhtä vaikuttava omalla tunnelmallisella tavallaan. Olisi ollut kiva nähdä koko keikka, mutta joskus on tehtävä kompromisseja. Tältä bändiltä minua puhuttelee erityisesti vanhempi melankolisempi materiaali, mutta olin siltikin vaikuttunut jokaisesta nuotista :)!
Vilauksen näin myös takaisin paluutaan tehnyttä, mediassakin haloota herättänyttä Timo Rautiaista & Trio Niskalaukausta, joka soitti tuttuun tapaansa vanhoja hittejään sekä ainakin uuden "kohubiisin" Suomi sata vuotta. Itselle bändi herätti lähinnä nostalgisia fiiliksiä ja muistoja niiltä vuosilta, kun metallimusiikki alkoi vallata sydämeni alaa :)!
Seuraavana vuorossa oli yksi kovimmista livebändeistä mitä tiiän, nimittäin tämä Jyväskylän toinen ylpeys: Lost Society! Kerta toisensa jälkeen nuoret pojat vaan pistää kaiken matalaksi, tyylillä! En ole koskaan nähnyt vastaavaa yleisön haltuun ottamista. Tällä kertaa homma meni niin pitkälle että koko teltallinen ihmisiä meni kyykkyyn pyynnöstä :D Se energia, mikä näistä nuorista tulee, on käsittämätöntä. Kerta kaikkiaan ei voi olla hymyilemättä. Voin sanoa, etten itse ole niinkään trash metal- ihmisiä, mutta tämän bändin kohdalla ei menoa voi muuta kuin ihmetellä monttu auki. Lost Society kuuluu mielestäni isoille lavoille, maailmanlaajuisesti. Soitosta huokuu taidokkuus, ilo ja innokkuus. Toivottavasti se pysyy vuosienkin karttuessa :) Paras merkki Lost Societyn keikan vaikuttavuudesta näkyi sillä, että seuraavat bändit tuntuivat aika laimeilta kaiken meiningin jälkeen ;)
Jäljellä lauantaille oli vielä herkkuja, nimittäin tuttu ja turvallinen Amorphis, jonka keikkoja olen nähnyt jo lukuisia. Luokittelen Amorphiksen myös ns. pettämättömäksi livebändiksi. Kiitos vokalisti Tomi Joutsenen, jonka mieletön karisma ja energinen live-esiintyminen vakuuttaa joka kerta. Tässä bändissä jos jossain laulajanvaihdos on tehnyt ratkaisevan nousun, erityisesti live-esiintymisessä!
Viimeisenä ja ehkä odotetuimpana oli jäljellä HIM, tuo teinivuosien suosikki, joka oli nyt mahdollista nähdä viimeisiä kertoja. Tämä oli hyödynnettävä sillä tämä oli myös itselle ensimmäinen kerta kun HIM:in näin. Ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Oletimme lavalle nousevan väsyneen ja paatuneen artistin, joka on pilannut elämäänsä paheilla, mutta iloiseksi yllätykseksemme lavalle nousi skarppi, hyvinvoivan ja nuorekkaan oloinen Valo, joka veti keikkansa rauhallisesti ja antaumuksella. Tämä keikka jos jokin herätteli muistoja nuoruudesta. Kaikki biisit oli itselle tuttuja, ehkä lukuun ottamatta yhtä tai kahta. Oli mukava tunnelmoida pimenevässä illassa näitä klassikkobiisejä ja aistia ilmassa pientä haikeutta. Tähän oli hyvä päättää toinen tuskailupäivä :)!
Sunnuntai vierähti aika kevyesti. Muutamia mieleenpainuvia keikkoja kuitenkin taas jäi. Ensimmäisenä kävimme katsomassa suosittua Battle Beastia, joka on ollut viime vuosina paljon esillä. Itse en ole kuullut kuin lähinnä hittibiisejä radiosta, mutta hyvin sai bändi yleisön mukaansa. Muistan nähneeni kyseisen bändin joskus Lutakossa, eikä keikka silloin tehnyt minuun suurta vaikutusta, mutta tällä kertaa bändi oli hyvässä vedossa, eikä ajankulua huomannut lainkaan! Tämä bändi herättää itsessä jokseenkin hilpeitä fiiliksiä, sillä äänimaailmoista tulee paikoitellen mieleen jokin 80-luvun syntikalla soitettu poliisisarja TV-tunnari tai ysäripoppihitit :DTämän päivän kovin oli ehdottomasti Apocalyptica akustisena! Aluksi olin hieman pettynyt kun kuulin, että he aikovat soittaa pelkkiä Metallican biisejä (olen nähnyt Apocalyptican joskus aiemminkin Tuskassa Metallicaa soitellen, mutta siitä keikasta ei jäänyt jostain syystä mitään erityistä mieleen), mutta poppoon astuessa lavalle ja alkaessa soittamaan kaunista sellomusiikkia ihmisten tunnistaessa kaikki kappaleet, tajusin taas kuinka lahjakkaita tyypit on. Keikka tuli täydestä sydämestä ja soittoon on varmasti panostettu todella paljon. Tunnelma oli ihan uskomaton ❤ ! Meininki bändillä oli katossa ja siellä lopulta pyörittiin sellojen kanssa selällään lattialla :D!
Illan päätti meidän osalta Sonata Arctica, jonka keikkoja on aina kiva käydä "nostalgisoimassa". Näitä biisejä on tullut kuunneltua ja luriteltua jo niin pitkään, että tunnelma keikalla on aina kotoisa. Sonata Arctican keikat ovat yleensä olleet aika lailla ennalta arvattavia samoine kaavoineen, mutta myös positiivisessa mielessä. Tunnelma on aina leikittelevä ja hauska, ja biisejä on ollut kiva lauleskella mukana.
Pian olikin kotiinlähdön aika, jalkapohjat tulessa, niskat kipeänä, naama likaisena pölystä, aivot lyöden tyhjää, hieman haikein fiiliksin. Nytkö se on taas loppu, vastahan festarit alkoi. Vuosi pitäisi taas odotella. Näillä tunnelmilla päättyy yleensä kolmipäiväinen elämysmatka. Mutta onneksi, onneksi voi luottaa siihen, että seuraavana kesänä se taas odottaa :)! \,,/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti